Peru

- ilman perustelua 

Huvimatka jatkui Havannasta Liman kautta Cuzcoon Inka-kulttuurin pariin.

Indigenoja, mestizoja ja Ollanta Humala

Intiaaninainen Pisacissa

Perun rannikolla on ollut intiaanikyliä jo 8000 vuotta sitten. Vanhoja elinkeinoja olivat kalastus ja puutarhaviljely. Perussa on myös maailman sivilisaatio Chavi-kulttuuri ja siihen kuuluva maailman vanhin kaupunki Caral, jonka asukkaat noin 4000 vuotta sitten viljelivät puuvillaa, kurpitsaa ja papuja ja harjoittivat kalastusta.

Perun pohjoisosan Moche-kulttuurin keskuudessa noin 2000 vuotta sitten ruokaa alettiin valmistaa saviastioissa. Samoihin aikoihin eteläosassa kukoisti villatekstiileistään kuuluisa Nazca-kulttuuri, jonka maatalous perustui kastelujärjestelmiin sekä ylänköalueen uskonnollisenkeskuksen ympärille kehittynyt Tiahuanaco-kulttuuri, joka oli erikoistunut perunanviljelyyn.

Paljon sen jälkeen, 1300-luvulla vanhan Moche-kulttuurin alueille pohjoiseen syntyi Chimú-kulttuuri, joka oli erikoistunut kullan ja hopean käsittelyyn.  Samoihin aikoihin Andeilla kukoisti Cuzcon alueella inkojen kulttuuri. Inkojen kulttuuri perustui Andien alueen varhaisempiin kulttuureihin ja he puhuivat ketsuan kieltä, viljelivät maissia ja perunaa ja pitivät kotieläiminään laamoja ja alpakkoja. Inkat kävivät sisällissotaa ja taistelivat muita intiaaniehimoja vastaan ja kärsivät huomattavasti löytöretkeilijöiden mukana tuleista sairauksista, erityisesti tuhka- ja isorokosta, joihin heillä ei ollut vastustuskykyä.

1500-luvulla espanjalainen konkistadori Francisco Pizzarro valtasi inkavaltion. Ennen espanjalaisten tuloa inkat ehtivät rakentaa Andeille mahtavia kaupunkeja ja tieverkoston, johon kuului laaksojen yli kulkevista köysistä rakennettuja riippusiltoja. Espanjalaiset saapuivat kulkutautien, taikauskon ja sisällissodan heikentämään valtioon, jonka johtaja Atalhuallpa ei osannut pelätä heitä.

Espanjalaisilla oli raudasta valmistettuja teräaseita ja tuliaseita, joita inkoilla ei ollut, joten taistelun raakuus herätti huomiota jo 1500-luvun aikalaisten keskuudessa, jossa sitä paheksuttiin. Espanjalaiset kuitenkin olivat kuulleet juttuja inkojen Eldoradosta ja heitä kiinnosti inkavaltion kulta ja uusi siirtomaa. He eivät tienneet, että kullan käsittelyyn keskittynyt Chimú-kulttuuri sijaitsi 1000 kilometrin päässä pohjoisessa. Inkojen tuhoamista he perustelivat myös sillä, että inkat olivat ei-kristittyinä paholaisten lapsia, joita tuli tuhota. 

Katukuva Ollantaytambosta

Nykyäänkin kahtiajakautuminen näkyy. Vaaleista ihmisistä käytetään virallisesti nitystä mestiza ja alkuperäisväestöä kutsutaan nimillä campesinos tai indigenas. Puheessa kuulee myös halventavia nimityksiä indios ja serrano. Valkoihoisten pilkkanimitys on gringo. Lisäksi Peruun on muuttanut jonkin verran afrikkalaisperäistä väestöä ja kiinalaisia.

Perussa puhutaan pääasiassa espanjaa, joka on virallinen kieli, mutta myös lukuisia eri alkuperäiskansojen kieliä. Näistä puhutuimmat ovat ketsua ja aimara. Englannilla pärjää Limassa ja turistien kanssa töitä tekevien kanssa. Peru oli viimeinen Espanjan tukikohdista ja se julistautui itsenäiseksi Espanjalta 28. heinäkuuta 1821, kun Jose de San Martinin ja Simon Bolivarin armeijat liittoutuivat. Perun nykyinen presidentti on nimeltään Ollanta Humala.

Täällä syödään marsuja!

Monet maailman vihanneksista ja hedelmistä ovat kotoisin intianeilta. Tomaatti, maapähkinä ja monet papulajikeet ovat kulkeutuneet löytöretkeilijöiden mukana Perusta Eurooppaan. Perunan alkuperä on vähän kuuma peruna. Viimeinen tieto taitaa olla, että ensimmäiset Euroopassa viljellyt perunalajikkeet olivat kotoisin sekä Andien alueelta Perusta että Chilestä. Aiemmassa dna-tutkimuksissa ensimmäisten Eurooppaan tuotujen perunoiden alkuperäksi tarkentui Chile.

Lomo ja runsaat lisukkeet

Perunaa on joka tapauksessa käytetty Perussa tuhansien vuosien ajan ja se on edelleen perulaisessa keittiössä yksi tärkeimmistä raaka-aineista. Lisäksi Perussa käytetään ruoanlaitossa paljon maissia ja bataattia. Nykyään on suosittua käyttää myös inkojen ikivanhaa viljakasvia, kvinoaa. Vaikutteita tuli kuitenkin myös toisesta suunnasta, ja monet Perussa nykyään paljon käytetyt ruoka-aineet, kuten riisi, vehnä, keittobanaani, sipuli, kaali sekä monet muut kasvikset, mausteet, hedelmät sekä porsaan- ja naudanliha tulivat Peruun espanjalaisten mukana.

Kuuban jälkeen perulainen keittiö tuntui erittäin runsaalta ja herkulliselta. Perulaisessa keittiössä näkyy espanjalainen keittotaito ja siinä on myös jonkin verran aasialaista tyyliä. Perussa on paljon erilaisia ruokalajeja ja erityisesti keittoruokia on hyvin paljon. Keittoja valmistetaan kanasta, pavuista, vehnästä, kalasta, katkaravuista ja erilaisista lihoista eri lisukkeilla ja mausteilla. Tuoreesta kalasta valmistetaan limen mehulla raakakypsyttämällä ceviche, jota syödään erityisesti rannikolla ja sisämaassakin jokien ja järvien alueilla. Ceviche maustetaan tuliseksi chilillä ja se muistuttaa jonkin verran japanilaisten sushia.



Causa Liman lentokentän ravintolassa

Kun peruna- ja avokadoviipaleet maustetaan limellä ja chilillä, saadaan causa, joka nautitaan alkupalana tai pikku välipalaruokana. Usein causa rakennetaan kauniin leivoksen muotoon ja perunaviipaleita tai perunamuusikerroksia yhdistää tonnikala- tai katkaraputahna. Causan keltainen väri tulee keltaisen perunalajikkeen lisäksi keltaisesta paprikasta. Vihreä raita on avokadoa. Suosittuja alkuruokia ovat myös lihavartaat eli anticucho tai  perunaa keltaparikakastikkeessa, papa a la huancaina.

Laamaa lautasella Cuzcossa

Suosittuja pääruokalajeja ovat täytetyt punaiset paprikat, rocoto relleno, sekä paistettu broileri maniokin tai paistettujen perunoiden kera. Pääruoaksi nautitaan usein myös possupataa, adoboa, naudanlihaa ja paistettuja perunoita, lomo saltado, tai alpakkaa, alpaca. Alpakan liha on lähes rasvatonta ja siitä tehdään myös kuivattua jerkkiä. Pasta pesto löytyy ruokalistoista nimellä tallarin verde ja edullisia perulais-kiinalaisia lounasravintoloita, chifa, on tiheässä. Niistä saa esim. sopa a la criollaa eli nuudelisoppaa.

Marsu, cuy, on alun perin jalostettu Andeilla ravinnoksi, mutta kun espanjalaiset toivat sen mukanaan Eurooppaan, siitä tuli Euroopassa lemmikkieläin. Marsua syödään Perussa nykyään varsinkin juhla-aterioilla kanan tapaan, mutta ruoaksi jalostetut marsut eivät ole olleet kenenkään lemmikkejä.

Jälkiruokiin käytetään usein lucumaa, joka on makea ja oranssi, päärynän muotoinen hedelmä.

Juomaksi saa ihania tuorepuristettuja mehuja. Yleinen ruokajuoma on kotikaljan tyyppinen chicha ja erittäin terveelliseksi kehuttu liilan värisestä maissista valmistettu chicha morada. Perun tunnetuin alkoholijuoma on pisco. Paikallisten mukaan pisco on hyvän tunnelman juoma, jota ei tarvitse juoda yhtä paljon kuin tavallista alkoholia päästäkseen hyvään tunnelmaan eikä siitä tule krapulaa. Tunnelman mukana voi myös toistella presidentin nimeä niin saa nopeasti paikallista seuraa puhumaan maan politiikasta. Mielipiteet ovat kiivaita ja perustelut laveita eivätkä missään tapauksessa julkaisukelpoisia. Siinä sivussa opitaan kuitenkin myös, että piscosta voidaan valmistaa kermavaahdon ja limen kanssa drinkki, pisco sour. Suosittu pisco-drinkki on myös perro calato eli alaston koira.

Iltateeksi nautitaan koka-lehdistä valmistettua teetä, joka paikallisten mukaan antaa hyviä unia. Perussa koka-pensaan lehtiä käytetään teen lisäksi myös virkistävän salaatin aineksina tai pureskellaan sellaisenaan helpottamaan vähähappisesta vuoristoilmasta johtuvaa päänsärkyä. Paikallinen tapa on kuivata lehdet, jauhaa ne huhmareessa ja sekoittaa tuhkaan ja valmistaa seoksesta purumälli.

Pääsiäinen Cuzcossa

Totuttelimme Cuzcossa vuoristoilmaan ennen patikkaretkeä Machu Picchulle. Saavuimme Cuzcoon varhain pääsiäisaamuna. Inkojen valtakunnan muinainen pääkaupunki Cuzco on Unescon maailmanperintökohde. Perimätiedon mukaan kaupungin perusti inkahallitsija Manco Capac 1200-luvulla. Kaupunki on laaksossa 3400 metrin korkeudessa, vielä korkeampien vuorten ympäröimänä.

Kaupungin keskusaukio on nimeltään Plaza de Armas. Aukion reunalla kutsuu messuun kolme kirkkoa, joista pari edustaa 1600-luvun barokkityyliä ja yksi on vanhemman näköinen. Kylttien mukaan Cuszcon vanhin kirkko El Triunfo on vuodelta 1537, toinen kirkko La Compania de Jesus on vuodelta 1570 ja se on rakennettu uudelleen maanjäristyksen jälkeen vuonna 1668.  Kolmas kirkko Cuszcon katedraali rakennettiin rikotun inkapalatsin perustusten päälle sadan vuoden aikana ja saatiin valmiiksi 1600-luvun puolivälissä.

Menimme sisälle katedraaliin vaikka emme messusta paljon mitään ymmärtäneet. Sisällä on Marcos Zapatan maalaama Leonardo da Vincin Viimeisen ehtoollisen jäljennös, jossa opetuslapsilla ja Jeesuksella on juhla-aterialla tarjolla marsua ja chichaa ja Juudaksella on Francisco Pizzarron kasvot.

Kutoja Coraussa

Ehdimme ensimmäisen päivän aikana kiertää myos Inkojen pyhän laakson kierroksen. Coraun intiaanikylästä ostimme paikallisilta kutojilta laamanvillaiset kalastajansormikkaat ja alpakkaisen torkkuhuovan. Kävimme myös Pisacin markkinoilla ja useissa muissakin intiaanikylissä ja näimme erittäin paljon raunioita. Intiaanien pukuun kuuluu hattu, ja hattuja olikin myytävänä monenlaisia ja -värisiä. Vesku osti Ollantaytambon markkinoilta huopahatun, joka muistuttaa kovasti Nuuskamuikkusen hattua.

Inka Trail

Kivinen inkapolku

Aamulla varhain lähdettiin vaeltamaan kohti Machu Picchua. Inkat aloittivat kaupungin rakentamisen noin vuonna 1440 ja hylkäsivät sen kun espanjalaiset valloittivat Perun. Inkakaupunki säilyi tuholta, koska sen sijainti oli niin vaikeapääsyinen. Kaupungin löysi uudelleen yhdysvaltalainen tutkimusmatkailija Hiram Bingham vuonna 1911, mutta hänen ensimmäisen tutkimusmatkansa muistiinpanot sisälsivät enemmän kuvauksia hänen retkikuntansa jäsenten valituksista ja liian hankalista olosuhteista johtuvista ongelmista ennen kuin seurue lopulta suuttui ja karkasi tiehensä.

Inkapolku lähtee pysäkiltä nimeltä Km 88, joka sijaitsee noin 2300 metrin korkeudessa. Amu alkoi kokateellä. Aluksi köpöteltiin pitkin siltaa ja sitten sukellettiin kauniin ja raikkaantuoksuisen eucalyptusmetsän siimekseen. Polku nousi koko ajan loivasti korkeammalle ja korkeammalle, ja pian oltiin Llactapatan raunioilla. Polun vieressä soljui puro, josta sai juomavettä. Kauempana häämötti Salcantayn ja Humantayn yli 6 km korkeat huiput. Loppua kohden nousu jyrkentyi ja ilta pimeni nopeasti. Leiriydyimme Wayllabambassa, nautimme illallisen ja kamomillateetä ja nukuimme hyvin viileässä vuoristoilmassa.

Warmiwañuska

Aamulla unisuus huuhdottiin pois jäätävän viileässä vuoristopurossa ja matka jatkui jyrkkänä kohti Warmiwañuscan 4200 metriä korkeaa huippua, joka saavutettiin ennen puolta päivää. Pienen levon jälkeen aloimme laskeutua alaspäin kohti kosteaa pilvimetsää. Polun kivet muodostivat ikään kuin portaikon, jolla kävely muistutti hyppelyä rantakivikossa.

Llactapatan rauniot rinteessä

Runcuracayn, Sayamarcan ja Rumiwasin rauniot polun varrella kertoivat menneiden aikojen kivirakennusmenetelmien kehittyneisyydestä, terassiviljelystä ja uskonnollisen elämän tärkeydestä. Osa asumuksista ja monumenteista oli säilynyt melko hyväkuntoisina.Leiripaikkamme oli Phuyupatamarkan juurella.
Kolmantena päivänä kiivettiin vielä Phuyupatamarcan huipulle 3200 metrin korkeuteen. Alaspäin laskeuduttiin taas pieniä kiviportaita. Matkan varrella nähtävyyksiä tarjosivat upeiden maisemien lisäksi Wiñyawaynan, Killapatan ja Chapaskan rauniot. Wiñyawaynan leiripaikalla oli myos suihku, vaikka vesi olikin raikasta vuoristovettä. Vaikka oli vain yksi suihku, siihen ei ollut jonoa. Varmaan, koska vesi oli niin viileää, me kaksi suomalaista olimme ainoita, jotka käytimme suihkua.

Neljäs päivä huipensi matkan. Saavuimme inkojen muinaiselle Aurinkoportille, Intipunkulle, josta avautui näkymä Machu Picchun kaupunkiin auringon laskiessa. Inkoilla oli monijumalainen uskonto, jonka ylin jumala oli Auringon jumala Inti. Inkojen johtajat olivat Intin lapsia. Aurinkoportti on rakennettu siten, että kesäpäivän seisauksen keskipäivän auringonsäteet käyvät suoraan portista sisään. Saavuimme Machu Picchuun aamun koitteessa.

Machu Picchu on Unescon maailmanperintökohde.

Pääkaupunki Lima

Liman vanhankaupungin keskusta on Unescon maailmanperintökohde. Vanha kaupunki on aivan lähellä lentokenttaa, joten siitä on melkein mahdotonta olla kulkematta läpi kun menee keskustaan.

Limassa asuimme vastakkaisella puolella kaupunkia, Mirafloresin kaupunginosassa. joka on nykyaikainen ja vauras alue. Liikkuminen kadulla tuntui suhteellisen turvalliselta, mutta liikenne oli sielläkin kaoottinen. Kävimme shoppailemassa ja lounaalla meren rannalla sijaitsevassa isossa Larcomarin ostoskeskuksessa. Onnistuimme myos pesettämaan kaikki Inka Traililla olleet vaatteet, jotka tuoksuivat kokalehdiltä. Vaikka kokalehtiä ei lasketa Perussa huumeeksi, niin tulkinta voi olla muualla erilainen. Jatkoimme matkaa Limasta kohti Chileä ja Pääsiäissaarta levänneinä ja laukut täynnä puhtaita vaatteita.