keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Keskiluokan protesti demokraattista diktatuuria vastaan

Operaatio Bangkok Shut Down on alkanut. Siihen liittyvät mielenosoitukset jatkuvat nyt kolmatta päivää. Valoisaan aikaan tunnelma on kuin suuressa urheilujuhlassa. Protestialueita on ympäri keskustaa, eikä niitä voi keskustassa liikkuessaan välttää. Poliisi näkyy katukuvassa jonkin verran, mutta armeija ei näy.

Protestijoukko Bangkokissa 13.1.2014
Mielenosoittajat ovat tällä kertaa enimmäkseen keskiluokkaa, koulutettua väkeä ja yliopisto-opiskelijoita, jotka vastustavat entisen pääministeri Thaksinin suvun valtaa.

Vielä marraskuussa kaduilla näkyikin suoraan Thaksinin vastaisia iskulauseita, mutta nyt tekstit ovat suuntautuneet yleisemmälle tasolle, banderolleissa vastustetaan mm. demokraattista diktatuuria. 

Samalla mielenosoittajien värityksen retoriikassa on tapahtunut selvä muutos. Kun marraskuun kulkueissa näkyi keltaisia ja vaaleanpunaisia lippuja, nyt liput ovat yksinkertaisesti isänmaallisia Thaimaan lippuja. Protestin tunnuksena kannetaan nauhoja, jossa on thaimaan lipun värit. Monilla nauhat ovat ranteessa tai kaulassa pillin nauhana. Pilliin puhaltaminen on tässä protestissa merkki pelin poikki viheltämisestä, mutta saahan sillä samalla aikaan myos karnevaalitunnelmaa, joka on ollut nyt tammikuun mielenosoituksissa vahvasti läsnä.

Peli halutaan puhaltaa poikki mm. korruptiolta, yhden perheen ja suvun vallalta sekä kahtiajakautumisen aikakaudelta. Thaimaassahan on pitkään ollut rutiköyhiä pohjoisen ja koillisen maalaisia sekä upporikasta kaupunkieliittiä. Maalaisilla on ollut kaupunkeihin asiaa lähinnä palvelijoina. Koulutus on kasvattanut uutta keskiluokkaa, josta osalla on juuret maaseudulla. Keskiluokkaa ei vieläkään ole tarpeeksi, jotta se pystyisi demokratian keinoin voittamaan vaalit, mutta sen ääni on kova ja se haluaa vaikuttaa.

Demokraattinen diktatuuri tarkoittaa täällä nimenomaan Thaksinin sisaren, Yingluck Shinawatran, johtamaa hallitusta, joka on valittu enemmistöön perustuen vaaleilla, mutta joka käyttää valtaansa diktatorisin ottein, perustuslaista ja parlamentista piittaamatta. Oppositio suivaantui alun perin siitä kun hallitus yritti runnoa läpi lain, joka vapauttaisi Thaksinin kaikista syytteistä ja mahdollistaisi paluun maanpaosta. Protestoijat muistuttavat, ettei valituksi tuleminen anna oikeutta korruptioon tai tee valittujen korruptiota lailliseksi. Perustuslain vastaisia päätöksiä on jouduttu perumaan ja hallituskin on jo hajotettu, mutta se ei nyt protestiliikkeelle enää riitä. Kaduilla vaaditaan pääministerin eroa ja uuden asiantuntijahallituksen (kansankomission) nimittämistä ilman vaaleja.

Tässä kohtaa tulee eteen kysymys siitä, kuka ja miten valitsee tai nimeää uuden valtaelimen, kun uusia vaaleja on turha järjestää. Galluppien mukaan nimittäin suurin osa thaimaalaisista kuitenkin edelleen tukee Thaksinin puoluetta, joten vaalit eivät muuttaisi mitään. Protestijohtajien vastaus on, että kansa valitsee, ja siitä päästäänkin takaisin protestin retoriikkaan ja isänmaallisiin Thaimaan lippuihin, joilla luodaan mielikuva siitä, että nimenomaan mielenosoittajat edustavat kansaa ja muut ovat muita, jossain kaukana Isaanissa asuvia kouluttamattomia ja harhaanjohdettuja thaksinilaisia, joiden edustajat ovat hoitaneet asioita väärin ja huonosti, ja jotka on vain lahjottu äänestämään lupaamalla heille kaikenlaisia etuja. Ongelma on vain, että näitä muita on kuitenkin määrällisesti enemmän kuin protestikansaa.

Ollaan demokratian ydinongelman äärellä: enemmistöhän ei aina ole oikeassa, eikä demokratiassa ole kyse siitä, kuka on oikeassa tai osaa hoitaa asioita paremmin, vaan yksinkertaisesti siitä, kenellä on eniten kannattajia. Perinteinen demokratia ei ole Euroopassakaan viime aikoina kovin kummoista tulosta tuottanut, jos mittarina on Euroopan tulevaisuuden näkymät. Demokratialla on vaikeuksia vastata jälkiteollisen ajan haasteisiin, mutta toistaiseksi parempaakaan tapaa ei ole esitetty. Nähtäväksi jää, kuinka tässä käy, onko tuloksena uusi aasialainen tapa hallita. Tähän asti esitetyt vaihtoehdot eivät vakuuta; kansankomission nimeäminen tai sotilashallinto voisi olla tilapäisratkaisu, mutta sen jälkeen tulisi uudet vaalit ja tilanne olisi taas ennallaan.

Ollaan myös Thaimaan historiallisen ongelman äärellä. Kansa on edelleen jakautunut voimakkaasti. Thait edustavat alun perinkin vain osaa thaimaalaisista, eikä suurin osa maalaisista edes ymmärrä yläluokan virallisissa yhteyksissä käyttämää kieltä. Maalaiset tarvitsevat viralliseksi edustajakseen yläluokan kieltä ymmärtävän henkilön. Jos tällä mielenosoituksella päästään eroon yhdestä eliitin suvusta, joka ratsastaa maalaisten äänillä, tilalle tulee uusi. Mikään ei muutu ja vallankumoukset jatkuvat, kunnes keskiluokka on riittävän suuri muodostamaan määrällisen enemmistön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti